
Ani-WELL tarina
Rakkaudesta lajiin...
Eläimet on elämäntapa

Jo pienestä asti meillä on ollut eläimiä kotona, useita! Koira ja nyt vähintään joku häkkieläin, gerbiilejä, kaneja, rottia ja jokunen lintukin. Niitä sitten ollut pitkälle aikuisuuteen saakka enemmän ja vähemmän, Ala-ja yläkouluaikaan tuli juostua vielä heppatalleillakin. Kaikenlaiset eläimet on tulleet tutuiksi ja rakkaiksi, mutta ehdottomasti eniten voisin sanoa olevani koiraihminen. Pienenä jo tiesin, että minulla tulee AINA olemaan jokin nelijalkainen perheenjäsen, mielellään useampi, ja onhan näitä ollut.
Tällä hetkellä itseasiassa vähemmän kuin koskaan, ja tästä voi "syyttää" aviomiestä, jonka eläinrakkaus ei ihan kulje samaa kaavaa minun kanssa. Dämn!
Koiria on ollut aina. ja tulee olemaankin. Ensimmäisen ihan ihka oman koiran sain 8- vuotiaana, perhoskoira Jamin, jääden toki vanhemmille seniori ikäisenä puolisokeana pappakoirana, kun muutin pois kotoa. Hankin silloin itse saksanpaimenkoiran, Nitan. melko perään Rottweilerin, Röllin, sen jälkeen meillä on ollut aina vähintään kahden koiran lauma. Muuttaessamme maalle, kuvioon tuli myös kissat, joita on ollut sellainen kymmenkunta, nyt meillä on vielä kaksi, 16-vuotias maatiaiskissa Jade ja tyttären Kurilian Bobtail-rotuinen kissa, Jedi.
Koiralauma kasvoi jossain vaiheessa kolmipäiseksi, kun kuvioihin tuli toinen rottweiler, Nola. Nitan poistuttua koirien taivaaseen, ei mennyt kauaa, kuin bullmastiffi Remu liittyi laumaan. Näiden kolmen viimeisen siirryttyä yllättäen ajasta ikuisuuteen v. 2020 (*itun syöpä), kaikki 8 kk sisällä, jäin hetkeksi ilman koiraa, Nämä 2 kk olivat elämäni kauheinta aikaa...Onneksi tämän ajan sain odottaa tämän hetkisen ainokaiseni, bullmastiffi Rommin kasvua ja kehitystä luovutusikäiseksi. Tämä koira on pala taivasta ja täytti hetkessä kolmen koiran paikan. Rommi oli lähes 2 vuotta ainoa koira talossa, mikä on olut harvinaista meillä. Tämä on ollut kyllä hyväkin, on tullut tehtyä tämän koiran kanssa paljon enemmän kaksistaan, kuin isomman lauman kanssa. Meillä on hyvin erityinen suhde, Rommi on kyllä täyden kympin koira, ja jopa MINÄ mietin, voinko ottaa hänen rinnalleen toista. Tässä on kyllä miehelläkin ollut osuutta, kun toivoi, että jäisi nyt yhteen, mutta...kuinkas kävikään, kun ranskanbulldoggi Hevi liittyi laumaan syyskuussa (2022) Nämä kaksi on kyllä kuin luodut toisilleen, mitä parhaimmat kaverit alusta saakka. Rommilta osasinkin odottaa että ottaa pennun hyvin vastaan, mutta että näin hyvin... Ihana seurata näiden suhteen kehitystä jatkossakin. (pojilla onkin oma IG-tili, liity seuraamaan: TÄSTÄ
Ja hei! Yhtä nelijalkaista unohtamatta, meillähän on nyt myös hevonen, kuinkas muutenkaan. Toisen tyttären hellässä hoimassa, ja itse lähinnä "heppaäidin roolissa" katsomassa perään. Toki hevosetkin on lähellä sydäntä ja meidän Omppu onkin varsin ihana!